Keijuniityn kuiskaus

"Keiju istuu kivellä kurkistaen varovasti veteen aurinko kimmeltää pinnalla ja keiju kuulee lupauksen, ilmassa on ripaus taikaa" Meidän pihassa oli lojunut jo jonkin aikaa traktorin rengas. Alun perin se oli kuntoilua varten, mutta eihän sitä raaskinut pyöritellä, kun nurmikko menee pilalle. Olin miettinyt sille uutta käyttöä, se sopisi kukkapenkiksi tai siitä voisi tehdä pienen piha-altaan. Kyllä, siitä tulisi piha-allas!  Paikan valinta oli helppo, halusin sen kivikasan viereen. Jälkikäteen mietittynä, paikka ei ollut paras mahdollinen, koska vieressä seisoi iso pihakoivu. Mikä onkaan mukavampaa kuin keräillä koivun lehtiä altaasta. Kannattaa siis valita paikka niin, ettei siinä ole puita aivan vieressä.  Mallattiin ensin rengas kivikasan viereen, piirrettiin lapiolla ääriviivat ja sitten eikun kaivamaan.  Välillä taas mallattiin ja vatupassilla tarkastaettiin, että tulee suoraan, piha kun ei todellakaan ole suorassa.  Olin ostanut tämän 3m×4m allasmuovin K-raudast...

  "Kun tähdet kurkistavat taivaalta, ja yön tuuli silittää villiviiniä, herää kaivo henkiin. Sen kirkkaassa vedessä  asuu vanha salaisuus. Kuun loisteessa sen  vesi välkkyy hopeisena, kuin ikkuna toiseen maailmaan Siellä keijut nauravat, ja tanssivat kukkien lehdillä. Jos oikein hiljaa kuuntelet, voit kuulla kaivon laulavan Se kertoo maailmasta, jossa sydän ei koskaan  unohda mitä rakastaa." Pihamme perällä on pihakaivo, jota emme ole aiemmin juuri käyttäneet. Viime kesänä kuitenkin kukkaniittyä perustaessani ajattelin, että olisi järkevää käyttää kaivon vettä niityn ja muun puutarhan kasteluun. Ensimmäisenä piti selvittää onko siellä vettä ja miettiä miten veden saa sieltä ylös.  Nopealla kurkistuksella totesin siellä vettä olevan ainakin muutaman kaivonrenkaan verran.  En halunnut kaivoon sähköllä toimivaa uppopumppua, joten piti miettiä muita vaihtoehtoja. Käsikäyttöinen vanhanaikainen pumppu olisi kiva, mutta en sellaista löytänyt, en ainakaan semmoisee...

"Keijut pidättävät hengitystään unikko kurkistaa verhonsa raosta Yksi terälehti värähtää, toinen avautuu Ensimmäinen unikko - ja maailma punastuu." Niityn perustamisesta kerron täällä  Keijuniitty, osa 1  ja siitä kuinka niityllä alkoi vihertää ja ensimmäiset kukat puhkesivat kukkaan kerron täällä  Keijuniitty, osa 2  . Ensimmäiset kukat, pellavat, puhkesivat siis kukkaan 40 päivää siementen kylvämisen jälkeen.  Olin aivan innoissani. Olin sittenkin onnistunut niityn kanssa. Uskoin myös että ruiskaunokit kukkivat pian, koska nuppuja oli todella paljon.  Ennen ruiskaunokkia kuitenkin avautui ensimmäiset unikot .  Ja sitten viimein 30.6. ruiskaunokit alkoivat aueta. Tässä vaiheessa olin super onnellinen ja niitty oli jo ylittänyt odotukseni. Löysin itseni monen monta kertaa päivän aikana ihailemassa kukkia niityn reunalla. En voinut uskoa sitä todeksi. Tunsin valtavaa kiitollisuutta ja välillä silmäkulmaani ilmestyi kyynel. Kaikki oli niin täydellistä....