Keijuniitty, osa 2: pieniä ihmeitä



"Kun aamunkaste helmen lailla
lehden kärjellä kimmeltää
herää hiljaa pihan salaisuus
jonka vain sydän ymmärtää."

Kerroin viimeksi kuinka kukkaniitty sai alkunsa, se löytyy täältä Keijuniitty, osa1 .

Kukkaniityn siemenet kylvin siis 16.5.2024. Sen jälkeen kastelin niittyä, pidin sen koko ajan kosteana. Toukokuu oli aurinkoinen ja lämmin, joinain päivinä niittyä piti kastella pariin otteeseen. Joka aamu ensimmäisenä herättyäni kiiruhdin katsomaan joko jotain olisi noussut. Vajaa viikko meni, kun tein ensimmäisen havainnon pienistä vihreistä aluista. 


Tämä kuva siis 22.5. Olin innoissani, vaikka en ollut varma ovatko nämä kukkien vai rikkaruohojen alkuja. Jatkoin kastelemista edelleen. 



Tältä niityllä näytti 31.5. eli aikalailla kahden viikon päästä kylvöstä. Nyt aloin olla jo toiveikas, että on siellä joukossa varmasti muutama kukkakin oltava. Nuo kivet laitoin niityn keskelle, että niitä pitkin pääsin kastelemaan niittyä ja ihastelemaan kukkia niitä tallomatta. 


14.6. siis noin kuukausi kylvöstä näytti jo melko upealta. Siltikin mielessä pyöri ajatus, että ei tämä voi onnistua, ei nämä välttämättä kuki ollenkaan. Enhän ollut aiemmin koskaan onnistunut kasvien kanssa. Epäuskosta huolimatta toivoin parasta. Joka aamu menin katsomaan näkyykö uutta, onko jotain tapahtunut ja joka aamu koin valtavia ihmetyksen ja ihastuksen tunteita. Sitä pakahduttavaa onnea on vaikea selittää, se pitää kokea. Ja kuinka pienet asiat sen voivat saada aikaan. 



22.6. huomasin niityllä ensimmäisiä nuppuja, ne olivat ruiskaunokin. 


26.6. pellava kerkesi kuitenkin puhjeta kukkaan ennen ruiskaunokkia. Mielestäni kylvin niitylle sinipellavaa, mutta siitä tuli sitten kuitenkin valkoinen, vai onko tämä jokin muu kukka? Loppukesästä tämän siemenkodat olivat kyllä samannäköiset kuin pellavan. Noh, kiva kukka joka tapauksessa. 

Tämän jälkeen kukkia alkoikin tupsahdella tasaiseen tahtiin koko loppu kesän ajan. Kirjoitan siitä oman osansa. 


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Omenapuu

Kuva
"Omenapuun varjossa hiljaisuus soi Sen oksilla tuuli ja keijut leikkiä voi Jos aivan hiljaa kuunnella alat Voit kuulla kuinka keijut laulavat." Tämä vanha omenapuu on minulle rakas, sen varjossa olen makaillut viltillä ja haaveillut. Olen ihastellut sen kukkien kauneutta ja harmitellut kuinka pian kukinta on ohi. Olen miettinyt pääni puhki mitä teen kaikille sen tuottamille omenoille, joinain vuonna herkullisen hyville ja joinain vuonna muumioille. Aina niille jokin päätepiste on löytynyt.  Viime keväänä otin riskin ja leikkasin oksia oikein urakalla, paljon enemmän kuin ohjeen mukaan olisi viisasta. Ja kuinkas kävikään, omenapuu antoi satoa enemmän kuin koskaan ja laadultaan parempaa kuin koskaan.  Omenoita jaoin kaikille niitä haluaville, tein piirakkaa, söin semmoisenaan ja hilloa keitin melkein 20litraa.  Meinasin leikata puuta lisää tänä keväänä, koska se on edelleen liian iso ja liian tiheä. Huomasin tänään, että puuhun on ilmestynyt pienet silmun alut ja nyt pel...
Lue lisää

Keijuniitty, osa 1: niityn synty

Kuva
"Niitty ei huuda vaan kuiskaa sen Avaa silmäsi niin näet kauneuden Täällä tanssivat keijut kukkien kätköissä, kastehelmissä, valonsäteissä." Viime vuosi oli rankkaa aikaa, surin koirani menetystä. Se ei ollut vain koira, se oli perheenjäsen, ystävä, se oli tyyppi, joka ymmärsi minua, tyyppi, joka hyväksyi minut kaikkine virheineni ja outouksineni.  Se rakasti ehdoitta. Ja minä sitä.  Mietit ehkä, miksi kerron tämän, miten se liittyy niittyyn mitenkään? Se oli osa surutyötä, ilman menetystä ei olisi syntynyt keijuniittyä, eikä montaa muutakaan asiaa.  Talvella rakentelin jäälyhtyjä, itkin, poltin kynttilöitä ja itkin taas, surin ihan täysillä . Pikkuhiljaa raastava suru alkoi vaihtua ikävään ja kiitollisuuteen niistä hetkistä jotka sain ystäväni kanssa viettää sekä kaikesta siitä mitä se minulle opetti itsestäni ja elämästä.  Talvi alkoi vaihtua kevääseen. Piti keksiä tekemistä. Minulla oli isohko piha, jossa kasvoi marjapensaita, omena- ja kirsikkapuu, kivikasassa ...
Lue lisää