Keijuniitty, osa 3: kukkaloistoa

"Keijut pidättävät hengitystään

unikko kurkistaa verhonsa raosta

Yksi terälehti värähtää, toinen avautuu

Ensimmäinen unikko - ja maailma punastuu."

Niityn perustamisesta kerron täällä Keijuniitty, osa 1 ja siitä kuinka niityllä alkoi vihertää ja ensimmäiset kukat puhkesivat kukkaan kerron täällä Keijuniitty, osa 2 .

Ensimmäiset kukat, pellavat, puhkesivat siis kukkaan 40 päivää siementen kylvämisen jälkeen.  Olin aivan innoissani. Olin sittenkin onnistunut niityn kanssa. Uskoin myös että ruiskaunokit kukkivat pian, koska nuppuja oli todella paljon. 

Ennen ruiskaunokkia kuitenkin avautui ensimmäiset unikot. 

Ja sitten viimein 30.6. ruiskaunokit alkoivat aueta. Tässä vaiheessa olin super onnellinen ja niitty oli jo ylittänyt odotukseni. Löysin itseni monen monta kertaa päivän aikana ihailemassa kukkia niityn reunalla. En voinut uskoa sitä todeksi. Tunsin valtavaa kiitollisuutta ja välillä silmäkulmaani ilmestyi kyynel. Kaikki oli niin täydellistä. 

Tämä perhoskukka, jota kutsutaan myös "köyhän orkideaksi", ilostutti ja ihmetytti minua ulkonäöllään. Tämä oli ilmeisesti peräisin jostain siemensekoituksesta, koska en tämmöistä muistanut kylväneeni. Netin mukaan tämä kaunis perhoskukka, kuten nimestäkin voi päätellä, houkuttelee paikalle perhosia ja mehiläisiä.

Tässä myös perhoskukka hieman hempeämmän värisenä. Niin kaunis.

Unikkoja niitylle avautui joka päivä. En edes tiennyt kuinka paljon erilaisia unikkoja voikaan olla. Näitä ihastellessani melkein halkesin onnesta! Taidan tehdä niistä myöhemmin oman postauksensa. 

Näitä silkkimaloppeja kasvoi paljon, ne olivat suuria ja näyttäviä. Ne hehkuivat niityltä pihan perälle asti. Maloppi on malvalaji, joka kasvaa 100-120cm korkeaksi. Näitä oli myös valkoisena. 

 

Tästä näkee hyvin, kuinka kookas tämä maloppi on.

Näissä kolmessa kuvassa on kesämalvikki eli kesämalva, jonka kukka on kooltaan iso, mutta maloppiin verrattuna tämä oli matalampi. 

Tästä kukasta en tiedä mikä se on. Ehkäpä joku teistä osaa minulle kertoa sen. Kaunis joka tapauksessa. 

Tämä tsinnia näyttää hauskalta, aivan kuin siinä olisi pienen pieniä keltaisia kukkia keskustan ympärillä. 

Rakastan näitä hempeitä värejä! Tässä kuvassa on ruiskaunokkien ja perhoskukkien lisäksi joku vaaleanpunainen kukka, jota en tunnista. 

Vaikka lempivärini taitaa olla vaaleanpunainen, niin jostain syystä tämän ruiskaunokin väri saa minut lähes haukkomaan henkeäni!

Itseasiassa tämän kukkaniityn myötä huomasin pitäväni väreistä, joista en ehkä aiemmin pitänyt. Tämäkin on niin kaunis!

Taustalla näkyy vaaleanvioletti sinipellava.

Näitä tsinnioita tuli muutamia, jokainen niistä oli eri värinen. Nekin taisivat olla siemensekoituksen aarteita.

Loppukesästä kosmoskukat valtasivat niityn. Ne kasvoivat todella korkeiksi, varret olivat pisimmillään jopa kolme metriä, tosin silloin ne kasvoivat osittain vaakatasossa. Kosmoksia oli valkoisia, vaaleanpunaisia ja tummemman punaisia. Ne myös houkuttelivat kivasti pörriäisiä niitylle. 

Joukossa oli vielä varmasti kukkia, joita en maininnut, mutta en edes tunnistanut kaikkia. Mistään näin upeasta lopputuloksesta en edes osannut haaveilla niittyä perustaessani. Sen kuitenkin sain. Surutyönä sitä tein, rakkaudella hoidin ja työ palkittiin moninkertaisesti. Elämä on täynnä pieniä ihmeitä. 

Kesän lopulla annoin kukkien kuivua pystyyn toivoen, että ne pudottavat siemenensä maahan ja saisin tulevana kesänä taas nauttia kukkaloistosta. 

Syksyllä keräsin kosmoksen varret pois, olivat niin isoja, lähes ranteeni paksuisia ja toista, jopa kolmatta metriä pitkiä. Viikko sitten, josta tämä kuva on, haravoin varovasti ja keräsin nämä kuihtuneet kukkien jäänteet pois. Sekä kitkin maasta puskevia nokkosia. 

Tällä hetkellä tilanne on suunnilleen tämä. Ehkäpä varmuudeksi lisään muutamia siemeniä, niin en sitten jää ainakaan kokonaan ilman kukkasia. Nähtäväksi jää...